24.7.2019
We are seeking a performer for role of a gay man (same text follows in finnish)
Homo Homo Sapiens (HHS) is an artistic laboratory that examines the metamorphoses of the human soul under extreme social, technological, and environmental conditions. The HHS group consists of philosopher Kai Alhanen, media artist Jaakko Pesonen and art historian Donna Roberts. We are seeking a performer to be the fourth member of the group. The performer’s task is to act in the role of a gay man in an alternative reality where homosexuals form the majority of the population. In the artistic laboratory a room will be constructed in which this gay man lives. With the aid of this character, the HHS group will investigate different developmental possibilities of the human soul. HHS is funded by the Kone Foundation and will be part of the Helsinki Festival program in 2020 and 2021.
Role and tasks
Requirements
residency periods (preliminary schedule)
Payment
”How does the HHS project resonate with my life and thoughts?”
Jaakko Pesonen
Härmälänbölentie 193
25410 Suomusjärvi
Finland
More information
HOMO HOMO SAPIENS
Haemme esiintyjää homomiehen rooliin
Homo homo sapiens (HHS) on taiteellinen laboratorio, jossa tutkitaan ihmissielun muodonmuutoksia äärimmäisissä ekologisissa, yhteiskunnallisissa ja teknologisissa olosuhteissa. HHS-työryhmän muodostavat filosofi Kai Alhanen, mediataiteilija Jaakko Pesonen ja taidehistorioitsija Donna Roberts. Haemme ryhmän neljänneksi jäseneksi esiintyjää/näyttelijää esittämään homomiestä vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa homoseksuaalit muodostavat valtaväestön. Taiteellisessa laboratoriossa rakennamme huoneen, jota tämä homomies asuttaa ja työryhmänä tutkimme tämän vaihtoehtoisen todellisuuden kautta kysymyksiä ihmissielun kehityksen suunnista. HHS-hanke (2018–2021) on Koneen Säätiön rahoittama ja se on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa 2020 sekä 2021.
Rooli ja tehtävät
Esiintyjän tehtäviin kuuluvat seuraavat osa-alueet:
- osallistuminen HHS-työryhmän työskentelyjaksoihin 2019–2021
- eläytyminen vaihtoehtoisen todellisuudessa elävän homomiehen rooliin HHS-laboratoriossa Helsingin juhlaviikoilla syksyllä 2020
- hankkeesta tehtävän julkaisun valmistelu yhdessä työryhmän kanssa
Vaatimukset
- kyky dialogiseen ryhmätyöhön
- esiintymis- ja improvisaatiotaito
- kiinnostus tutkia ihmisen suhdetta yhteiskuntaan, luontoon ja teknologiaan
- työskentely englannin kielellä
- sitoutuminen koko prosessiin: laboratorion suunnittelu, yleisölle avoimet tilaisuudet, julkaisun tuottaminen
- valmius intensiivisiin residenssijaksoihin, joista osa on ulkomailla
residenssijaksot (alustava aikataulu)
- lyhyt residenssi syksyllä 2019, ajankohta sovittavissa
- 17.–26.2.2020
- 6.–15.4.2020
- 1.–19.6.2020
- 20.7.–25.9.2020 (sisältää Helsingin juhlaviikot)
- kaksi lyhyttä työskentelyjaksoa vuonna 2021
- työskentelyaika yhteensä 8 kuukautta
Palkkio
Esiintyjälle maksetaan hankkeessa työskentelystä Koneen Säätiön apuraha (2400 € /kk) kahdeksan kuukauden ajalta, yhteensä 19 200 €.
Hakemus
- CV tai ansioluettelo ja valokuva
- vapaamuotoinen hakemusteksti englanniksi otsikolla
”How does the HHS project resonate with my life and thoughts?”
(tutustu hankkeen kuvaukseen seuraavalla sivulla)
Hakemus lähetetään 30.8. mennessä postiosoitteeseen:
(ulkomailta lähetetyt hakemukset oltava perillä 4.9.)
Jaakko Pesonen
Härmälänbölentie 193
25410 Suomusjärvi
Ilmoitamme hakijoille 9.9. mennessä mahdollisista haastattelusta.
Lisätietoja
Jaakko Pesonen
puh: +358 50 582 3374
e-mail: jaakko.pesonen@kolumbus.fi
Homo homo sapiense
ihmisyyden laboratorio
Homo Homo Sapiens (HHS) on taiteellinen laboratorio, jossa tutkitaan ihmissielun muodonmuutoksia äärimmäisissä ekologisissa, yhteiskunnallisissa ja teknologisissa olosuhteissa.
Laboratorio:
Laboratorio koostuu sitä varten rakennetusta huoneesta, jossa asuu päivittäistä arkeansa elävä mies. Huone ja sen asukas elävät vaihtoehtoisessa todellisuudessa, joka muistuttaa meidän maailmaamme, mutta jossa asiat ovat kehittyneet toisenlaisiin suuntiin. Laboratorion henkilö, Decca, elää maailmassa, jota kohtasi ekologinen katastrofi kymmenen sukupolvea ennen hänen syntymäänsä. Hallitsemattoman väestönkasvun ja niukkojen luonnonresurssien seurauksena ihmiskunta päätyi radikaaliin ratkaisuun: yhteiskunnan tulevaisuus annettiin homo-seksuaalisten naisten ja miesten käsiin ja vain heille annettiin lupa lisääntyä. Vaihtoehtoisen todellisuu-den nykytilassa maailman väestö koostuu pelkästään homoseksuaaleista, ja siellä vallitsee pitkälle edennyt teknologinen kehitys, tiukka syntyvyyden säätely ja suuri kunnioitus luontoa kohtaan. Tämä ratkaisu on muuntanut syvällisesti ihmisten käsityksiä ”luonnollisuudesta” ja ”keinotekoisuudesta” mullistaen samalla monet seikat, jotka me miellämme itsestäänselvyyksiksi.
Päämäärät:
Laboratorio muodostaa asetelman, jossa voidaan tutkia elämäämme tällä hetkellä määrittäviä seikkoja. HHS pyrkii luotaamaan muun muassa seuraavia kysymyksiä:
Mitä tapahtuu, kun vähemmistöstä tulee enemmistö?
Miten ihmisten voivat sopeutua tiukasti säädeltyyn yhteiskuntaan ja ankaraan luonnonympäristöön? Mitä tapahtuu ihmissielulle – herkkyydelle, muistille, halulle, empatialle, yksilöllisyydelle, ihmissuhteille – kun ihmiselämä kytketään entistä tiukemmin koneisiin, jotka välittävät suhteemme toisiimme ja ympäristöömme?
Metodi:
HHS perustuu kokeellisen fiktioon, jonka avulla voidaan tutkia ihmisyyden ilmenemistä tietynlaisissa olosuhteissa. Vuorovaikutus vaihtoehtoisen todellisuuden huoneen ja sen asukin kanssa on käsikirjoittamatonta ja avoinna yleisölle. Tutkimisen lähtökohdat muodostuvat visuaaliset havainnoista, käyttäytymisen analyysista, suorasta vuorovaikutuksesta ja eläytyvästä kuvittelusta. Kokeilussa syntyviä kokemuksia ja ideoita käsitellään moniäänisessä dialogissa osallistujien kanssa.
Lopputuotos:
Laboratoriokokeet, löydökset ja dialogit kootaan ja julkaistaan hankkeen päätteeksi tuotetussa kirjallisessa ja visuaalisessa raportissa. HHS on prosessi, jossa kaikki työvaiheet ideoinnista alkaen ovat olennainen osa taiteellista laboratoriota.
Henkilökunta:
HHS-ryhmän muodostavat filosofi Kai Alhanen, media-taitelija Jaakko Pesonen, taidehistorioitsija Donna Roberts sekä Deccan roolissa toimiva esiintyjä. Laboratoriotyössä avustaviksi tutkijoiksi kutsutaan eri alojen asiantuntijoita ja yleisön jäseniä. HHS asiantuntijajäseniä ovat ohjaaja Zaida Bergroth, sosiologi Turo-Kimmo Lehtonen sekä näyttelijä Olavi Uusivirta.
TUKIJA: KONEEN SÄÄTIÖ
11/12/2017
Artist Jaakko Pesonen and philosopher Kai Alhanen will develop an alternative history of humanity in which evolution has shaped the homosexual human as the majority. The aim is not to create a utopia, but to question the ideas that we hold self-evident. If we had this alternative past what would art, science and politics be like now?
The first year of the project (2018) starts with a research-based think-tank. Meeting and mixing the perspectives of an artist and a philosopher is a fresh starting point for both their own and joint work. On the basis of this alternative history, Pesonen will make a series of photographs and Alhanen will write texts in connection to the pictures. These will form a booklet that will guide the next stage of Homo Homo Sapiense.
During the second year, a number of artists and scientists will be invited to participate in their own field of study in relation to the developed alternate reality and to create a new work that is located in the alternative present. These works can be from any cultural, social or scientific area, however they will be located in the same alternative world.
In the third year, the joint research and the separate works will be curated into an exhibition, or series of exhibitions by Pesonen and Alhanen.
The final part of the project will be a publication that presents the implemented works and as well as analyses the project. A group of science and art professionals will beinvited to contribute to the publication.
This is a project in which sexuality is dealt with from a new perspective: homosexuality is transformed into the prevailing norm of society, in a thought-provoking experiment combining art and philosophy. It offers a radical opportunity to become acquainted with an alternative world, homosexuals are now the majority and the heterosexual majority are offered an opportunity to experience the role of a minority.
The four-year project has been funded by Kone Foundation.
Delhi 13/3/2016
The Kingdom of Animals
I’m working on a series of video installations around the theme of animal-human relations. I’m approaching the subject from different angles; animals as subordinate to humans, the equal animal-human relationship and the mythycal animal-human hybrids.
India feels like the best place to start researching and looking into the subject. For years I’ve been intrigued with the Jain and their total respect for all living beings. The acts of brushing the ground before stepping on it to avoid killing any living being demonstrates the extent of respect. I feel that in europe we have lost this respect, changed it to an extremely subordinate relationship in which we dress our pets in designer outfits.
Mythical animal-human hybrids, animal deities and hybrid superheroes feel like ways to portray not only the relationship between animal and human, but what is happening in society at the time.
From experience, India always surprises and preconceptions on any subjects usually prove to be totally wrong or atleast extremely different from the preconceived. Having three months here, I’m trying to keep my mind open to all.
I lost my dearest companion, Pepi, a dalmation, almost a year ago. We had a fantastic journey together and she gave me the biggest gift of facing loss with love and respect. With some perspective now, I am attempting to look into our connection, the buiding of an egalitarian relationship and facing death together.
The rise of fasicm calls for new perspectives. I feel in these times we have the most to learn from animals and from the structures of the realtionships we have built with them.
20/5/2014
synopsis
PET/PRISONER/PENSIONER (Koira/vanki/vanhus)
”Toilet days are Mondays, Wednesdays and Fridays. If I have to go on other days, they tell me it’s not toilet day.Then I just have to wait for a day or two.”
A 70 year old in a nursing home in Helsinki, - the daily Helsingin Sanomat newspapers letters to the Editor 24.3.2014
In the past decades respect for aging citizens has collapsed in Finnish society. Already at 50 one can be unwanted in the workforce. When a person ages and is deemed useless, his/her worth and rights are withdrawn. Older people are hidden and isolated into institutions. My father has Alzheimer’s disease and I’ve followed closely the diminishing of his mind and rights. I wish to make visible the fates of these aging people in todays Finland.
Pet/Prisoner/Pensioner is an interactive and spatial video installation that uses Internet chat room discussions as a source for it's script. Short video clips based on the script form the body of the installation. A custom software plays the video clips in response to the viewers presence or absence. The installation has two characters played by experienced and award winning actors Riitta Elstelä (b.1940) and Kristiina Elstelä (b.1943). The set-up consists of two tables with flat screens, sensors and computers attached. The tables that face each other have stools in front of them for the viewers to sit on. When the seats are vacant the protagonists discuss with each other. Once the stool is occupied, the character greets the viewer and commence in discussion with them.
The installation is constructed so that it doesn’t need to be guarded, thus it can be shown in public spaces. Pet/Prisoner/Pensioner is non-linear, it has no ending nor beginning and can be approached anytime.
The themes and material for the installation are gathered from the Internet and from the experiences of the workgroup. The characters are created together with the actors. Improvisation will be used during the intimate shooting. An abundant video clip library will be categorized into themes and moods for the software to play. Pet/Prisoner/Pensioner has no set duration and no beginning nor end. The characters in the installation also communicate with each other in an arbitrary fashion, giving space for serendipity. These happy coincidences give the installation a new layer, a life of it’s own.